maanantai 3. helmikuuta 2014

Ikeaa, pitsaa ja hampaita

Voi maanantai. Koko viikonloppu vaan oltiin ja mentiin edestakaisin pitkin ja poikin. Taidettiin me sunnuntaina aamupäivä sentään olla koko porukalla kotosalla, tai oikeastaan silloinhan itse olin nukkumassa. Noh ehkä näitä sallitaan toisinaan. 

Lauantai lähti liikenteeseen jumppahetkellä lähikuntokeskuksessa. Vastaisuuden varalta ei ole ehkä kaikkein järkevintä mennä step-tunnille, jos on ollut torstaina kahvakuulassa. Jalat ei oikein tahdo toimia! Mutta sen verran puolustaudun, että kuvittelin siis meneväni muokkaustunnille, mutta ilmeisesti olin katsonut aikataulua väärin. No jokatapauksessa en lähtenyt häntä koipien välissä takaisin kotiin vaan sinnikkäästi yritin askeltaa näillä betonireisillä. Luit muuten oikein, liikuntakärpänen on taas päässyt puraisemaan, jes!

Jumppailun jälkeen puuhailtiin hetki ulkona lumitöiden parissa ja sitten isi lähti vaihtamaan telkkaria Tampereen suunnille. Joku häikkä siinä oli ja tilalle tuli vielä hiukan isompi ja kuulemma nyt sitten parempi. Poikien kanssa tehtiin sillä välin pitkästä aikaa pitsaa, ihan pohjasta lähtien. Itsetehty pitsa on kyllä jotain niin hyvää, paljon juustoa ja mehevä pohja. Ai että!



Viikot kun ollaan aika pitkälti kotona tai ainakin tässä kävelymatkan päässä, niin viikonloppuisin on kiva puuhailla vähän jotain ekstraa. Luonnollisestikin mies haluaisi työviikon jälkeen hengailla vaan kotona, joten kompromisseja tässäkin asiassa on tehtävä. Siispä käytettiin poikien kanssa mahdollisuus hyväksi ja tungettiin itsemme eilen iltapäivällä isin pelireissulle mukaan. Matkalla isi jätti meidät Ikeaan ja siellä vietettiin seuraavat pari tuntia. Mitään tiettyä ei ollut hakusessa, joten aika pitkälti hengailuksi meni. Mutta kuten kaikki Ikeassa poikenneet tietävät, sieltä on vain täysi mahdottomuus päästä tyhjin käsin kotiin.

Joten. Poikien huoneeseen löytyi uusi lamppu, yksi sisustustarra (täytyy testata Ikean versiot..) ja leikkipaikalla olleet autot olivat sen verran kivoja, että äiti heltyi ostamaan sellaiset kotiinkin. On muuten ihan sairaan ärsyttävää, kun on kertaalleen kiertänyt koko putiikin läpi ja päättääkin käydä vielä uudelleen yläkerran lasten puolella tai vaikka kahvilla, niin onkin kierrettävä koko alakerta uudelleen, jotta pääsee rattailla ulos. Tampereella on menossa vielä joku remppakin, joten edes oikopolut eivät olleet käytössä. Miksei siellä yläkerrassa voisi olla edes yksi pikakassa ja onko se niin vaikea tehdä yhtä hissiä lisää..? Muuten Ikea on kyllä ehkä yksi lapsiystävällisimmistä paikoista! Syöttötuoleja on aina tarpeeksi, käytävät ovat leveitä jopa meidän vankkureille ja leikkipaikkoja on tarpeeksi.



Nyt taas Eino vuorostaan tekee niitä kirottuja poskihampaita, joten nukkuminen on ollut vähän vähillä. Myöskään mikään lämmin ruoka ei tahdo kelvata, jätkä söisi vain raejuustoa ja maitorahkaa. Onni sinänsä, että tulevat nyt sitten kaikki kerralla, joten selvitään yksillä huudoilla. Jos olen oikein laskenut, molemmilta puuttuukin enää kuusi hammasta, joten purukalusto alkaa olla jo aika hyvässä kuosissa. Eikä ne hampaat nyt onneksi näytä olevan ihan niin vinossa mitä pelkäsin!

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Noi on ne Popin perus-windfleecet! VIhreän sain käytettynä ja sinisen ostin sitten ennen joulua. Tykkään myös :)

      Poista
  2. Kyllä on pojat tyylikkäinä! <3 Ja kelpais toi pitsa tännekin, voit tehdä uudestaan sitten parin viikon päästä..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei, oltiin sentään Ikeassa!:D tehdään vaan, vedetään ihan överiksi!

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!