tiistai 7. tammikuuta 2014

Hey brother!

Montako poikaa kuvassa näkyy..?


Poikien motoriikka ja muut taidot kehittyvät ihan jatkuvasti. Tuntuu ihan käsittämättömältä, että se äidin pieni tuhisija sieltä lastenosaston sängystä tietää jo, että lammas sanoo bää. Tai mahassa kylkiluita mukiloinut pieni ihme tietää missä silmät, korvat, nenä, suu, kieli, napa, varpaat, tukka ja pippeli sijaitsee. Ja mikä uskomattominta, jopa vaipanvaihto sujuu nykyisin ilman suurempia raivareita. Teippivaipat on siis saatu uudestaan käyttöön, joten kukkaro kiittää! Hauskinta on ehkä, kun tehdään jotain kiellettyä ja äiti tai isi toruu, Eino nostaa sormen pystyyn ja sanoo soo soo. En kestä. Paitsi se syöttötuoliin itse kiipeäminen saa kyllä loppua tähän paikkaan! 

Miten pojat tanssii? Miten Eino kurkkaa? Missä Aapon nenä on? Näitä samoja lauseita tulee toistettua vähän turhankin usein, mutta pojat tykkäävät esitellä taitojaan, varsinkin jos meillä on vieraita kylässä. Silloin laitetaan ihan mahdoton esitysvaihe päälle ja näytetään kaikki mahdolliset (ja mahdottomat) temput, mitä osataan. Showmiehiä! Töö (eli pöö) huudetaan nurkan takaa, ulkona roskakatoksesta tai eteisen naulakkosyvennyksestä. Pojat ovat myös oppineet kuurupiilon eli piiloon voi mennä myös omien käsien taakse eikä vain portaiden alle tai naulakkoon. Kaikken kiitollisin taidan olla siitä, että se fanaattinen imuri-vaihe on mennyt ohi! Imurin näkeminen pari kertaa viikossa riittää nykyään vallan hyvin eikä siivouskaapin ovessa roikuta enää tuntitolkulla. Sen sijaan pituus riittää jo rämpyttämään valokatkasijoita ja terassin oven kahvaa, joten kauhulla odotetaan sitä aikaa, kun yletytään väliovien kahvoihin...


Viikonlopun aikana isikin siirtyi lähemmäs uutta kymmenlukua, ja sen kunniaksi leivottiinkin poitsujen kanssa Daim-kakkua. Aivan tajuttoman hyvää eikä edes kovin työläs tehdä, suosittelen! Sata kertaa parempaa kuin kaupan valmiskakku ja ohje löytyy täältä. Tontuillekin sanottiin lopullisesti heipat sunnuntaina, ja muutkin joulukamppeet siirtyivät vaatehuoneen perukoille odottamaan ensi joulua. Myös muu perhe on säilynyt terveenä meikän yrppäilystä huolimatta, joten peukut sille! Taisi olla vain herkkujen ylensyöntiä.



Pikavisiitti Ideaparkiin kerrytti taas poikien vaatekokoelmaa muutamalla housuparilla, ja pieni hentoinen lumipeite aamuisin antoi ihan erilaisen lähdön päiviin mitä se ainainen pimeys. Herkuttelusta pyritään kovin eroon ja suunnitelmissa onkin jonkinmoinen ruokaremontti, liikunnasta puhumattakaan. Jostain pitäisi kuitenkin se kipinä jälleen löytää! Uudet rattaat ovat tulossa ja tuliterät lenkkarit haaveissa, joten jospa se juoksuinnostuskin kasvaisi jälleen. Olisi niin mahtavaa joskus kehuskella juosseensa edes sen puolikkaan, mutta tällä menolla haaveeksi jää. Nyt vinkkejä tänne, miten saisin inspiksen jälleen nousukiitoon!

2 kommenttia:

  1. Voi miten kiva postaus jälleen! näyttääpä leikkihuoneen tilanne tutulta :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ei siihen mene kuin pari minuuttia, niin kaikki laatikot on vedetty alas ja lelut levitetty. Ihme kyllä, viime aikoina ne on jopa pysyneet tuolla leikkinurkassa eikä pitkin olohuonetta ja keittiötä. Nyt tietysti kun sanon tän ääneen... :D

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!