maanantai 9. joulukuuta 2013

Pitkä viikonloppu


Ihanan pitkä viikonloppu takana! Perjantaina suunnattiin heti aamusta kohti kotiseutuja ja lauantai-illalla tultiin takaisin kotiin. Eilinen päivä vietettiin ulkoillen ja toistemme seurasta nauttien. Tai no kävin iltapäivällä pikareissulla Ideaparkissa, josta mukaan tarttui muutama joululahja sekä perusruokaostokset. Ja pitkästä aikaa nappasin kotiinviemisinä Arnoldsista kunnon mättödonitsit! 


Kun ollaan kerran molemmat samalta paikkakunnalta kotoisin, niin viikonloput kotipuolessa menevät yleensä samalla tavalla. Ensimmäinen päivä ollaan toisen vanhemmilla ja seuraavana päivänä toisen. Näin molemmat isovanhemmat näkevät saman reissun aikana pojat eikä tavallaan kumpiakaan "suosita" sen enempää. Perjantaina mentiin siis Anoppilaan, jossa oltiin yötä, ja lauantaipäivä vietettiin meillä kotikotona.  

Itsenäisyyspäivää ei sen ihmeellisemmin juhlittu, syötiin hyvin ja oltiin vaan. Itsenäisyysjuhlia tuli seurattua välillä vähän sivusilmällä, mutta mielestäni tänä vuonna ei kyllä ollut sitä samaa hohtoa kuin edellisvuosina. Ei jotenkin jaksanut yhtään kiinnostaa! Anopin kahvipöytä oli paljon houkuttelevampi (niin ja kahden tuholaisen vahtiminen!). Pojat eivät nukkuneet perjantaina juuri yhtään päiväunia, joten meno iltaa kohden olikin jo sen mukainen. Ihan vallatonta meninkiä! Saa nähdä, ollaanko edelleen tervetulleita jouluaattona... :D



Lauantaiaamusta mentiin sitten Mummin ja Ukin luo. Pitkään haudutettua karjalanpaistia, rosollia, joulutorttuja, glögiä ja paljon touhua. Ja kas kummaa olikin jo ilta! Lauantai meni siis ihan supernopeasti, pojatkin nukkuivat ihan ookoot päiväunet (n. tunnin) ja ulkona nautittiin edellisyönä tulleesta lumesta. Sai siis eteläkin jo vähän enemmän lunta! Aaposta huomaa, että hän kyllä tykkää talvesta tosi kovin, mutta Eino ehkä hieman jopa pelkää lunta. Eino vain seistä nököttää ulkona, kun Aapo touhuaa vanhaan malliin milloin ämpärillä ja lapiolla, milloin potkii palloa. No jospa talven edetessä Sinttikin innostuisi lumisotaan!


Sunnuntaiaamuna Eino päätti herätä jälleen kerran seitsemältä. Koko viime viikko herättiin jo hyvissä ajoin ennen seitsemää, tottakai kun iskä palasi töihin, kun taas marraskuussa pojat eivät heränneet kertaakaan ennen kahdeksaa. Tosi kiva. Voitte varmaan kuvitella, että hiukan hajottaa, kun sällit päättää herätä kellon  näyttäessä vitosella alkavaa aikaa. Siispä aika koomassa ollaan menty, tai siis minä olen. Mutta siltikään päiväunet eivät ole pidentyneet, maksimissaan nukutaan tunti ja herätään pirteinä. Ehkä se määrä unta sitten riittää, sillä ei pojat ole kyllä illallakaan yhtään sen väsyneempiä kuin ennenkään. Äidistä sen sijaan en taida sanoa mitään...


Tänään olisi edessä loppujen joulukorttien viimeistely, ja jos vihdoin saisin aikaiseksi siivota keittiön kaapit. Juu kyllä ne ovat ehtineet jo mennä sekaisin näiden muutaman kuukauden aikana. Ja jospa pojat tänään nukkuisivat hiukan pidempään kuin roskienviemis-postinhaku-kahvinkeitto -ajan verran. Olisi vähän rästihommia (ts. katsomatta jääneitä tv-ohjelmia...). 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kiva kun kommentoit!