keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Esittelyssä Talonpuolikas

Olisikohan aika esitellä tämä meidän Talonpuolikas, vaikka jotain pieniä juttuja aina silloin tällöin onkin teksteissä vilahdellut. Ostimme tämän parintalon puolikkaan siis heinäkuun alussa, alkuun remontoimme (tai no J-P lähinnä) tätä meille sopivaksi, ja lopulta elokuun alkupuolella muutimme tänne asustelemaan.


Kun saimme tammikuussa 2012 tietää vauvan (näin siis kuvittelimme..) tulosta, aloimme samantien harkita muuttoa pois silloisesta 57 neliöisestä vuokrakaksiosta. Laitoimme huviksemme asuntohakemuksen TOASille lähemmäs keskustaa, mutta olimme jonossa sijalla 60 ja jotain, joten hautasimme muuttohaaveet aika samantien. Ihan hyvin sinne meidän kaksioon nyt yksi vauva mahtuu. No maaliskuussa asiat hiukan muuttuivat, kun ultrassa paljastuikin mahassa olevan toinenkin uiskentelija. Muutimme asuntohakemustamme kahdelle lapselle, ja kuinkas ollakaan, sijoituksemme nousi sijalle 2.  Toukokuussa tulikin ilmoitus, että meille on varattu 75 neliöinen kolmio aivan huippusijainnilta kävelymatkan päässä Tampereen keskustasta. 

Kesäkuussa 2012 muutimme siis kerrostalokolmioon, jossa viihdyimme tosi hyvin, kunnes loppuvuodesta kolmannessa kerroksessa asuminen kahden lapsen kanssa alkoi osoittautua aika haasteelliseksi. Tilannetta ei helpottanut ollenkaan se, että autopaikka sijaitsi kerrostalon sisäpihalla, johon meidän siivestä oli aikamoinen matka. Sijainti oli kuitenkin aivan huippu: J-Pllä kävelymatka töihin, loistavat kulku- ja bussiyhteydet, ja mikä parasta, alle 2 km keskikaupungille. Silti. Se oma piha ja "maantasalla" oleminen alkoi houkuttaa entistä enemmän. Olipa siis aika laittaa haku päälle!


Paritalon/rivitalon lisäksi kriteereihin kuului sijainti. J-P:llä oli oltava edelleen inhimillinen työmatka sekä lähellä piti sijaita jokin S-ryhmän kauppa (ai miten niin ollaan vähän bonusten perään...). Omat kriteerini olivat kunnon keittiö sekä erillinen kodinhoitohuone, J-P:n vaatimukset olivat lähinnä teknistaloudellisia. Molempien toivelistassa oli myös erillinen sisäänkäynti eli ns. arkieteinen.

Kävimme katsastamassa muutamia potentiaalisia ehdokkaita kevään ja kesän mittaan, mutta aina löytyi jokin piirre, joka ei miellyttänyt joko meitä molempia tai sitten vain toista. Ensimmäisen kerran, kun ajoimme rinnettä ylös talonpuolikkaan asuntonäyttöön tiesimme samantien, että tämä meidän on saatava! Kolhut seinissä tai lattian väri eivät siinä tilanteessa enää merkinneet mitään, viikon päästä myyntiintulon jälkeen teimme tarjouksen, se hyväksyttiin ja se oli siinä. Joskus se vain on kliseisesti rakkautta ensisilmäyksellä.

Talonpuolikkaassa on 115 neliötä kahdessa kerroksessa. Olohuone ja keittiö ovat korkeaa tilaa, ja perustarpeet sijaitsevat kaikki alakerrassa. Pihalta löytyy kohtuukokoinen varasto sekä autokatos. Terassi laajenee ensi kesänä ja piha laitetaan samalla kuntoon. Talonpuolikas oli ennen meitä sijoitusasuntona, joten ymmärrettävästi vuokralaisia ei ole pahemmin kiinnostanut pihan kunto tai terassin koko. Koko kaksiviikkoisen kesälomansa J-P remppasi taloa sisältä, joten aikaa ei jäänyt ulkohommiin.


Talonpuolikas sijaitsee tosi upealla paikalla. J-P:n työmatkaan menee parikymmentä minuuttia, lähellä sijaitsee kaikki tarvittava sekä mummiloihin on suora yhteys. Sen tarkemmin en ajatellut sijaintia paljastaa, mutta ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä, jos osaa hieman päätellä jotain näistä meidän useintoistuvista Ideapark -retkistä... Ainoan miinuksen antaisin kyllä leikkipuistojen olemattomuudesta, tai sitten vain totuttiin liian hyvään asuessamme keskellä Tamperetta.

Loppuelämäämme emme ajatelleet talonpuolikkaassa asua, sillä molemmilla meillä on haaveessa rakennusprojekti. Projektin sijaintia tai aikataulua ei olla ihan vielä päätetty, mutta luultavimmin suunta on etelään kohti kotiseutuja. Varmaa on ainoastaan se, että toistaiseksi tässä kodissa asutaan ja viihdytään.

4 kommenttia:

Kiitos, kiva kun kommentoit!