lauantai 30. marraskuuta 2013

Rekkakuski ja sähkömies

Meille on tässä viikon sisällä muuttanut asumaan ilmeisesti melko pysyvästi kaksi raskaantyönraatajaa, rekkakuski ja sähkömies. Päivät pitkät painetaan duunia, välillä syödään ja levätään, mutta ylitöitä tulee silti tehtyä. Tosin palkkakin on hiukan noussut; enää ei kelpaa pelkkä halaus ja suukko, vaan täytyy saada muroja kaapista. Tai sitten jätskiä isin kulhosta...


Eräs päivä Aape keksi, että tuon uuden tulevan tv-tason taakse oli sujuvasti piilotettu yksi pistorasia, josta äitin lamppu saa vähän sähköä. No eipä saa enää. Aina kun lamppuun syttyy valo, johto on käytävä nappaamassa irti, jottei kulu liikaa sähköä. Taloudellista Aapo, mutta kun ei pimeässä ole kiva istuskella saatika sitten leikkiä.


Sairaslomalta paluu työelämään on sujunut tähän mennessä varsin mallikkaasti, poislukien uhmailuja lähinnä Einon suunnalta. Imuri on saatava siivouskaapista heti eikä sitten, kun äiti on juonut kahvinsa. Jos se maitopullo ei tällä samalla sekunnilla tule sieltä jääkaapista, niin ihan varmana huudetaan ja raivotaan vaikka sitten laminaatille. Ja mitä ihmeen järkeä on kuoria perunoita juuri silloin, kun Sintti tahtoisi syliin. Ohhohhoijaa....


Pari hammastakin ilmestyi kaiken työn lomassa eikä kolhuiltakaan tietysti olla vältytty, käytännön hommia kuitenkin tehdään. Sähkömiehellä on ihan ookoo olla silmäkulma auki tai rekkamiehellä mustelmia pitkin vartaloa. Onpahan äitinkin nenä vuotanut kertaalleen verta tämän viikon aikana. Isi sentään saa palata isivapaalta töihin ihan suhteellisen hyvässä kunnossa, hermot tosin ehkä hieman riekaleina. 

 

Sähkäri ottaa ja ajaa jatkuvasti kaikkea eli sanavarastokin on lisääntynyt muutamalla sanalla. Rekkamies sen sijaan loistaa enemmänkin motoriikkataidoillaan, sillä murot on siirrettävä ensin pöydältä kuppiin ja kupista vasta suuhun. Ja mitä turhia enää pullosta juodaan, äijä haluaa maitonsa mielummin ihan isojen poikien lasista. Eikä sitten mitään muovimukeja.

Sohvatkin saivat olla jopa kolme päivää normaalitilassa kunnes Sintti keksi, että täällähän voi myös seistä ja pomppia. Joten ihan vaan äitin mielenterveydenkin takia sohvat siirrettiin takaisin vastatusten. Muutama huonekalu ollaan sen sijaan saatu vähän jopa vaivihkaa tuotua takaisin olohuoneeseen, nimittäin lepakkotuoli ja pompularahi. Siispä peukut pystyyn, että kohta saisi taas sisustuksellinenkin silmä levätä meidän talonpuolikkaassa!

4 kommenttia:

  1. Ihanat työmiehet <3 ps. huomaa kyl eron kuvien laadussa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ vielä ko oppis käyttämään kaikkia miljoonaa ominaisuutta, niin tulis vieläkin parempia kuvia!

      Poista
  2. Ah niiin muistan sen vaiheen, jolloin verhot olivat ylhäällä, ja olohuoneen ruokapöydässä ei ollut tuoleja. Se aika meni kuitenkin nopeammin ohi, mitä jossain vaiheessa tuntui :D Ja nyt, meillläkin sohva keskellä olohuonetta, verhot lattialla, tuolit paikoillaan. Valitettavasti takkapenkeilla seisotaan, silloin kun äiti ei huomaa tai ehdi. Sohvilla temutaan ja tuoleille kiivetään :) Mutta, kolhuista oppiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä aikaa odotellessa!:) ainakaa toistaseksi kolhut ei oo saanu yhtään enempää järkeä päähän.. :D

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!