torstai 7. marraskuuta 2013

Periaatteet nurin

Ennen poikien syntymää meillä oli tiettyjä periaatteita liittyen lastenkasvatukseen. Mutta kuinkas sitten kävikään...

Meillä ei nukuta perhepedissä.
Lähes koko ensimmäinen vuosi mentiinkin tätä periaatetta noudattaen, kunnes Sintti sai jonkin äiti -vaiheen, eikä nykyään kelpaa mikään muu kuin äitin kainalo. Eipä ole tainnut olla yhtään yötä viime aikoina, että meidän sängyssä olisi ollut vain kaksi tuhisijaa...No toisaalta helpompi yöllä silmät ristissä on napata jätkä kainaloon, kun alkaa silittelemään ja hyssyttelemään. Eiköhän se viimeistään teini-iässä malta nukkua koko yön omassa sängyssään.. ;)

Meidän pojat ei syö tuttia.
Vaan mikäs siellä lastenosastolla poikien suuhun laitettiin? En ollut edes ostanut yhtään tuttia ennen poikien syntymää, mutta pakkohan sitä oli tuttikaupoille lähteä, kun pojat sitä niin iloisesti lutkuttivat. Nykyään sentään tutti on käytössä enää vain unikaverina, eli päivisin tuttia ei enää syödä, päiväunia lukuunottamatta. Jo heti aamusta pojat antavat tutit äitille ja äiti laittaa ne piiloon. Ihanat kuuliaiset pojat ♥

Ruoan kanssa ei pelleillä.
Tai lähinnä syöttämisen. Mutta kyllä pelleillään. Pää kääntyy edestakaisin, lusikka huidotaan pois ja ruoka syljetään lattialle. Silti äiti vaan sinnikkäästi yrittää ja yrittää, hakee kaapista kulhoja ja kippoja, lauleskelee hämä-hämä-häkkiä, laittaa YouTubesta Tomi Traktorin pyörimään, luetaan kirjaa ja lämmitetään ruokaa uudelleen. Ihan kaikkensa äiti yrittää, sillä jos pojat eivät syö, niin hetken päästä on jo nälkä. Ja siitä ei ole kyse etteikö pojille ruoka maistuisi, ei. Syöminen on vaan vähän tylsää.

Meillä ei sitten katsota televisiota.
Mutta kun se on se ainoa keino saada pojat edes hetkeksi rauhoittumaan. Edes sitten sen Muumilaakson tunnusmusiikin ajaksi...

Ruokien välissä ei napostella.
Paitsi haukataan vähän äitin leipää tai mennään oman lusikan kanssa isin jogurttikipolle. Tai jos oikein paha tilanne tulee, äiti antaa kaapista vähän muroja. Vaikka muropaketin paikkaa vaihtelisi päivittäin, aina pojat osaa näyttää, missä se on. Murut ♥

Tutit ja pullot keitetään päivittäin.
Ehkä ensimmäisen viikon ajan näin todella tapahtui. Pikkuhiljaa keittokerrat vähenivät joka toiseen päivään ja joka kolmanteen ja neljänteen...Nykyään tutti laitetaan lattialta suoraan suuhun ja pulloja on tullut keiteltyä vissiin kesällä viimeksi..? Pulloja meillä ei tosin käytetä enää kuin vain öisin jos tulee tarvetta. Mutta eikös sitä sanotakin, että ensimmäisen lapsen kohdalla maahan pudonneen tutin keittää, toisen kanssa huuhtelee, kolmannen lapsen tapauksessa tutti käytetään omassa suussa ja annetaan lapselle. Neljännelle lapselle tutti annetaan kuralammikosta suoraan takaisin suuhun.

Pojat eivät tarvitse paljon leluja.
Voi kun niitä olisi vielä enemmän! Alkuviikon sadepäivät osoittivat taas sen, kuinka nopeasti niihin samoihin leluihin kyllästyy, kun koko päivä ollaan vaan sisällä. Ei kiinnosta enää legot, ei autot eikä astiat. Tällä hetkellä kovin sana on ehdottomasti imuri, jota pari viikkoa sitten Aapo vielä pelkäsi ihan älyttömästi. Ilmeisesti pojatkin tykkää siivota, joten joulupukki vink vink!

Poikien kuvia ei laiteta mihinkään julkisiin paikkoihin.
No edelleen pyrin siihen, että suoria kasvokuvia en lisäile, mutta toisaalta haluaisin näyttää koko maailmalle, miten suloiset pojat meillä onkaan! Mutta verkkomaailma on toisinaan aika armoton, joten toistaiseksi saatte tyytyä vain puolikkaisiin poikiin. Kunnes sorrun...

Periaatteet nähtävästi tulevat ja menevät, mutta yhdestä pidän kiinni: joka päivä meillä sanotaan, että Rakastan sinua.

Pitäisköhän toi ikkuna pestä..?

8 kommenttia:

  1. <3! Ai Tomi Traktori on tän hetkinen suosikki?

    VastaaPoista
  2. Mäkin ajattelin joskus etten ikinä antais lapsen katsoa lastenohjelmia ruokapöydässä. Vaan eipä siinä paljoa tarvittu että muumit tuli ruokapöytään. ;) Saa monta lusikallista enemmän huijattua suuhun ku toinen tuijottaa ruutua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Toisaalta huono opettaa siihen, mutta tässäkin asiassa äitin hermot pääsee huomattavasti helpommalla muumien avustuksella ;)

      Poista
  3. Jälleen NIIN hyvä postaus! JES! Ja tosiaan, tuo ruokailuhomma, ei ole meilläkään mennyt niin "siististi" kuin sitä ennen omia kuvitteli :) ja nuo lelut! Moni päivittelee, että niitä on liikaa, noh, meillä ei vielä ainakaan :) Minä kirpparille olen raahannut ne, jotka ovat mennet jo ohi, eli vauvalelut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon havainnu hyväks sen, että vie välillä osan leluista pois niin kun ne joskus tuo takaisin, ne kiinnostaa taas enemmän. Lisäks meillä on ylä- ja alakerrassa eri lelut. Ite oon halunnu et pojilla olis sellasia ajattomia leluja, joita vois sitten säästellä. :)

      Poista
  4. Joo, meilläkin on niitä ajattomia, ja tietyt lelut ovat kiinnostaneet vauvasta tähän saakka. Mutta esim. helistimet olen kiikuttanut myyntiin, ei jaksa enää isoja kiinnostaa :) Mie oon muuten kade tuosta teidän "koirasta", ah, haluisin noita kaksi, tai sitten yhden sellaisen ison.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo meidän pentu on aika ihana! Tosi helppohoitoinen eli suosittelen kyllä ;)

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!