torstai 31. lokakuuta 2013

No tulihan se sieltä!

Nimittäin Pikku-Sintin seitsemäs hammas! Kyllä sitä sitten tässä jo monta päivää kiukuteltiinkin. Ja tänään ollaan oltu niin iloisella tuulella ettei pahemmin ole edes äitin syliä tarvittu, vielä. Edellisestä hampaasta kului jo melkein puoli vuotta, joten oli jo aikakin! Ensimmäiset hampaansa pojat puhkoivat puolen vuoden iässä; Aapo teki niitä kauan, mutta Einolle hampaat puhkesivat ilman mitään sen suurempia kipuja. Luulen, että eiköhän kohta Aaponkin purukalusto ala lisääntymään, sillä sormet on ihan koko ajan suussa ja kuolaa valuu ihan tolkuttomasti. Pitäisi varmaan taas etsiä ne vauva-ajan kuolalaput :D

Koko raskausajan vitsailimme siitä, että ihan sama vaikka pojat perisivät isältään kaikki piirteet, mutta hampaiden suhteen on tultava äitiinsä. Meni vähän metsään, Einon seitsemäs hammas on kyllä niin vinossa ettei ole tosikaan. Ilmeisesti täydelliset legot saa tällä erää jäädä pojilta kokematta. Tervetuloa oikomishoidot...

Viime päivinä on alkanut lusikka löytää pikkuhiljaa tiensä myös suuhun. Pojilla siis. Tähän asti sillä on joko rummutettu pöytää tai huidottu toista, mutta taisi olla viikko sitten, kun Aapo meni oman lusikkansa kanssa iskä rahkapurkille. Eli ehkä syömistouhujenkin kanssa alkaa pikkuhiljaa helpottaa (tai no...), jos pojat alkavat itse syödä. Ruokailua aloitellessa Aapo osoittelee aina kohti lusikkalaatikkoa ja huutaa "itte itte" (tai jotain sinne päin). Voi pojat :)


TJ 0 muuten, huomenna alkaa isäkuukausi!! Wihii!

2 kommenttia:

Kiitos, kiva kun kommentoit!