torstai 31. lokakuuta 2013

No tulihan se sieltä!

Nimittäin Pikku-Sintin seitsemäs hammas! Kyllä sitä sitten tässä jo monta päivää kiukuteltiinkin. Ja tänään ollaan oltu niin iloisella tuulella ettei pahemmin ole edes äitin syliä tarvittu, vielä. Edellisestä hampaasta kului jo melkein puoli vuotta, joten oli jo aikakin! Ensimmäiset hampaansa pojat puhkoivat puolen vuoden iässä; Aapo teki niitä kauan, mutta Einolle hampaat puhkesivat ilman mitään sen suurempia kipuja. Luulen, että eiköhän kohta Aaponkin purukalusto ala lisääntymään, sillä sormet on ihan koko ajan suussa ja kuolaa valuu ihan tolkuttomasti. Pitäisi varmaan taas etsiä ne vauva-ajan kuolalaput :D

Koko raskausajan vitsailimme siitä, että ihan sama vaikka pojat perisivät isältään kaikki piirteet, mutta hampaiden suhteen on tultava äitiinsä. Meni vähän metsään, Einon seitsemäs hammas on kyllä niin vinossa ettei ole tosikaan. Ilmeisesti täydelliset legot saa tällä erää jäädä pojilta kokematta. Tervetuloa oikomishoidot...

Viime päivinä on alkanut lusikka löytää pikkuhiljaa tiensä myös suuhun. Pojilla siis. Tähän asti sillä on joko rummutettu pöytää tai huidottu toista, mutta taisi olla viikko sitten, kun Aapo meni oman lusikkansa kanssa iskä rahkapurkille. Eli ehkä syömistouhujenkin kanssa alkaa pikkuhiljaa helpottaa (tai no...), jos pojat alkavat itse syödä. Ruokailua aloitellessa Aapo osoittelee aina kohti lusikkalaatikkoa ja huutaa "itte itte" (tai jotain sinne päin). Voi pojat :)


TJ 0 muuten, huomenna alkaa isäkuukausi!! Wihii!

tiistai 29. lokakuuta 2013

Pikku tuholaiset

Maanantaipäivän opetus no.1.

ÄLÄ JÄTÄ KODINHOITOHUONEEN OVEA RAOLLEEN EDES VESSAREISSUN AJAKSI!

Sillä tämä on tulos...



maanantai 28. lokakuuta 2013

Häitä, pihatouhuja ja hyvin nukuttuja öitä

Viikonloppu oli ja meni. Perjantaina lähdettiin kotiseutuja kohti ja eilen illalla kotiuduttiin taas tänne talonpuolikkaaseen.

Lauantaina oltiin tosiaan J-P:n serkun häissä. Päätettiin mennä koko porukalla, kun on kuitenkin sen verran tuttua porukkaa, niin tarvittaessa saa pojat hetkeksi vaikka mummin hoiviin, että saadaan juotua kakkukahvit. Myös juhlapaikka on aika lapsiystävällinen, joten edellytykset oli ihan kohdillaan. Kirkko me jätettiin poikien kanssa väliin ja syötiin sinä aikana välipala anoppilassa. Yllättävän hyvin kyllä sujui täytyy myöntää, vaikka odotukset eivät olleetkaan kovin korkealla.

Tässä vähän poikien häämuotia:

Neuleet H&M, kauluspaidat Polarn O. Pyret

Housut Name It
Vaatteet in action:



Ja mami meni tällä kertaa tämän näköisenä juhlimaan:



Sunnuntaina oltiinkin sitten toisessa mummilassa tekemässä vähän pihahommia. Pojat on viime aikoina innostuneet tosi paljon kaikista käytännön töistä, mm. haravoinnista, siivouksesta ja ruoanlaitosta. Mikään ei ole niin hauskaa kuin tehdä legosoppaa!



 

Viikonloppuna pojat nukkuivat päiväunet ulkona rattaissa, sillä halusimme välttää turhaa huutoa ja varmuudella saada pojat nukkumaan edes sen tunnin. Molempina päivinä unta vedettiin puolentoista tunnin ajan ja yötkin nukuttiin viime aikoihin verrattuna hyvin. Nukahtaminen sen sijaan olikin vähän haastavampi juttu! Perjantaina lähdettiin ajelemaan poikien iltapuuron jälkeen ja yritettiin siirtää pojat suoraan autosta nukkumaan, mutta Eino (yllättäen...) pisti jälleen vastaan ja päätti vetää kunnon iltahuutokonsertin. Lauantai-illalla häiden jälkeen molemmat nukahtivat lopulta viereemme, josta pojat sitten siirrettiin omiin matkasänkyihinsä. Kellojen siirtäminen ei pahemmin vaikuttanut poikien rytmiin, kun lauantai-ilta venyi muutenkin normaalin nukahtamisajan ohi, niin sunnuntaiaamusta herättiin uudessa ajassa ihan normaalisti. Eilen illalla lähdettiin taas kotiinpäin iltapuuron jälkeen ja sänkyihin siirto onnistui paremmin kuin itse elokuvissa! Tällä hetkellä jätkät nukkuu sisäpäikkäreitä ja maaginen 30 minuuttia on jo ylitetty, joten jospa tämä tästä taas.. :)

perjantai 25. lokakuuta 2013

Älä kehu meitä!

En enää ikinä mene kehumaan poikia mistään! Juuri kun olin hehkuttanut, että pojat ovat oppineet niin hienosti nukkumaan sisällä ja meillä on todella toimiva rytmi. Hah, ja niin päättivät pojat haistattaa äitillä pitkät. Viime päivät on menneet päikkäreiden osalta ihan puihin, nukuttu noin puoli tuntia, ja sitten herätty niin kiukkuisina ettei mitään jakoa. Öisin ollaan herätty tunnin välein kiukkuamaan jostain, ei tietoa mistä. Josko ne olisi pitkästä aikaa taas niitä hampaita..?

Mitkään lelut ei kelpaa, äiti ei saa enää juoda edes kahvia seisten. Äitin pitää olla lattialla kiipeilytelineenä, neulatyynynä ja ties minä. Nimimerkillä sain juuri puuhakusta päähäni. Tiistai-illalla iltapuuron yhteydessä tuli puhetta, ettei pojat ole enää pitkiin aikoihin oksentaneet (tämä oli siis jossain vaiheessa ihan tapana). Ja kas kummaa, kaksi sekunttia myöhemmin Eino vetäisi iltapuurot kaaressa pitkin lattiaa. Huoh.

Alkaa olla taas hermo aika tiukilla, kun päiväunilta  herätään jo siinä vaiheessa kun olen saanut tietokoneen auki ja kahvikeittimen päälle. Eikä paljon lohduta, että tämä on taas tällainen vaihe. Ja kyllä, olen koittanut saada poikia takaisin nukkumaan. Puoli tuntia rattaiden hyssyttelyä, tunti silittelyä tai kainaloonkaan nukuttaminen ei paljon tehoa. Enkä jaksa ottaa tätä edes huumorin kannalta...

Eilen oli pakko keksiä jotain keventämään päätä, joten lähdettiin poikien kanssa iltapäivällä kävelylle, ja päämääränä Ideapark. Yllätys? Ja kyllähän se cappuccino ja pieni shoppailu teki ihan hyvää. Löydettiin pojille NameItistä housut lauantain häihin ja Tokmannista bongasin ihanat Airamin valopallot. Olen haaveillut niistä Paul-serkun palloista vaikka miten pitkään, mutta mistään ei tunnu löytyvän. No, kelpuutan nämä alkuun! Vaikkakin ei se sitä muuta miksikään, että taas lastenhuoneesta kuuluu meteliä. Tulipahan nukuttua se 35 min...




torstai 24. lokakuuta 2013

Odottavan aika on pitkä...

Ei sentään ihan yhdeksää kuukautta, vaan ainoastaan kaksi! Kaksi kuukautta!! Enkä ole ostanut kuin vasta kaksi joululahjaa, joulukortteja ei ole vielä edes aloitettu enkä tiedä yhtään missä kunnossa joulukoristeet ovat muuton jäljiltä. Paniikki! 

Tästä joulusta tulee hieman erilainen, sillä nyt pojat ensimmäistä kertaa jo hieman tajuavat mistä on kysymys eikä meininki ole allaolevan kuvan mukaista. Joulu on myös sen suhteen erilainen, että nyt sitä on mahdollisuus viettää omassa kodissa. Joulukuusta meille ei missään nimessä tule ja  kynttelikötkin taitavat jäädä tänä jouluna vaatehuoneen perukoille, mutta ehkä vuoden päästä ne saisivat jo olla rauhassa..? 


Olen henkeen ja vereen jouluihminen. Rakastan kaikkia jouluperinteitä niin joulusaunaa kuin riisipuuron mantelia. Jopa luumusopasta olen alkanut vanhemmiten tykkäämään! Ehdoton suosikkini jouluruoista on lanttulaatikko, kalat ja rosolli tulevat hyvänä kakkosena. Viime jouluna taisin syödä ennen jouluaattoa n. 25 joulutorttua, kun tavoitteena oli saada tusina täyteen. Hups...

Ensimmäisenä adventtina meillä on tapana laittaa ensimmäiset jouluvalot ikkunoihin ja aloittaa jouluun virittäytyminen. Joulun tärkein anti on mielestäni yhdessäolo (ja ruoka...), ei niinkään lahjat tai materialismi. Tottakai lahjatkin kuuluvat oleellisena osana joulun kulkuun, mutta itselleni lahjojen antaminen tuottaa enemmän mielihyvää kuin lahjan saaminen. Aloitan yleensä lahjojen ostaminen/tekemisen jo hyvissä ajoin ennen joulukiireitä, mutta tänä vuonna olen jo auttamattomasti myöhässä! Suurin osa lahjoista on vielä kaiken lisäksi täysin ilman ideaa. Kummipojat ovatkin ainoat, jotka tänä jouluna varmasti saavat lahjan! 

Pyrin aina siihen, että lahjoilla olisi jokin 'syvempi' merkitys. Lahjan hinnalla ei ole itselleni mitään merkitystä, vaikkakin asetan joka jouluksi aina tietyn budjetin. Budjetissa pysyminen onkin aivan eri juttu...Pojille emme aio tänäkään jouluna ostaa mitään erityistä lahjaa, he kun saavat kummeilta ja mummeilta varmasti ihan riittävästi lahjoja. Siinä vaiheessa, kun pojat osaavat itse pyytää jotain tiettyä lahjaa ja muutenkin ymmärtävät enemmän, lahjojen hankkimiset tulevat kuvioon mukaan.

Jokatapauksessa joulu on odottamisen arvoista. Heti tammikuussa odotus alkaa ja kun laskettu aika lähestyy, ei millään enää malttaisi odottaa h-hetkeä, vaikka puolet valmisteluista on vielä tekemättä. No enää kaksi kuukautta ja sitten saa nauttia. Taidankin tänään kauppareissulla ostaa torttutaikinalevyjä ja glögiä, ja leipoa iltapalaksi tämän syksyn ensimmäiset joulutortut ;)


keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Rytmityksestä

Olen tosi tarkka poikien päivärytmistä. Jos ollaan jossain menossa, rytmistä pyritään pitämään kiinni kaikin tavoin. Tietenkään ihan aina tämä ei onnistu, mutta koen tärkeäksi rutinoida arjen ihan jo poikienkin kannalta, mutta myös itselle päivät on helppo suunnitella tietyn rytmin mukaisesti. 

Jo heti syntymästä lähtien, tai oikeastaan jo ennen, meillä oli selvä päätös tehtynä, että pojat on samassa rytmissä. Vaikka sitten väkisin. Lopulta tämä kävikin suhteellisen helposti, kun Eino lastenosastolla ollessaan oppi siihen kuuluisaan kolmen tunnin rytmiin. Lastenosastolla oli aina kolmen tunnin välein (06, 09, 12, 15, 18, 21, 00, 03,...) "hoitohetki", jolloin syötettiin, vaihdettiin vaippaa ja syliteltiin. Pyrin käymään päivittäin vähintään kolmessa hoitohetkessä, mutta haastavaksi sen teki Aapo, joka vietti aikaa kanssani toisella osastolla. Eikä vauvoja saanut kuljettaa osastojen välillä, joten ensimmäinen viikko oli meille kullekin hankala. Kotiin kun päästiin, opetettiin Aapo vain samaan rytmiin Einon kanssa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että pojat syötettiin aina samaan aikaan/peräkkäin, riippumatta siitä, oliko juuri sillä hetkellä nälkä. Aika pian pojat menivätkin saman kaavan mukaan, paitsi öisin. 

Ensimmäisten kuukausien yöt olivat yhtä tuskaa. Pojat heräilivät parin tunnin välein ja eri aikaan (tottakai), joten itse en tainnut nukkua öisin lainkaan. Muutenkin ensimmäiset kuukaudet ovat täysin sumun peitossa, joten en oikein osaa kertoa sen ajan rytmistä mitään. Eikä muuten muistanut J-P:kään, kun kyselin asiasta. Ollaan menty ilmeisesti aika automaattizombeina

Selkeämmäksi rytmi muuttui siinä kolmen, neljän kuukauden kieppeillä, kun valveillaoloaika pidentyi.Tällöin siirryttiin myös kaksiin selkeisiin päiväuniin ja neljän kuukauden iässä aloitettiin soseiden maistelu. Velliä meillä ei koskaan lopulta aloitettu, vaikka Aapon maitomäärät alkoivatkin loppua kohden olla aika huimia. Unirytmiin ei soseiden syönnillä ollut alkuun vaikutusta, vaikka aika nopeaan tahtiin määrää lisättiin. Viiden kuukauden iässä tuli kehiin iltapuuro ja ns. tukkoon syöttäminen eli iltaisin tankattiin reippaasti puuroa ja maitoa. Lopulta myös yöt alkoivat mennä paremmin ja syöttöjen väli pidentyi. Näin jälkikäteen ajateltuna me tehtiin siinä kohtaa virhe, että poikia syötettiin öisin vähän "turhaankin", joten yömaidosta eroonpääseminen oli tosi hankalaa. Mutta tiedättekös, väsyneenä ei tule ajateltua täysin selkeästi ja tulee mentyä helpomman kautta.

Iltapuuron jälkeen mukaan astui lihat ja aamupuuro. Päivään alkoi muodostua selkeämpi rytmi, jota tavallaan ehkä myös avitti meillä pari kertaa viikossa käynyt perhetyöntekijä. Noin vuoden ikään asti rytmi oli aika pitkälti seuraavanlainen:

herätys
aamupuuro
1.päiväunet
lounas
välipala
2.päiväunet
päivällinen
iltapuuro
nukkumaan

Kellonajat vaihtelivat jonkin verran, mutta mitä lähemmäksi yhden vuoden ikää tultiin, rytmin pystyi aika tarkkaan ennustamaan puolen tunnin tarkkuudella. Ruoka-annokset kasvoivat luonnollisesti poikien kasvun myötä, ja nykyään jätkät vetää jo isojen poikien annoksia! 

Noin yhden vuoden iässä, kun siirryttiin yksiin päiväuniin, rytmi muuttui aika itsestään todella toimivaksi:

herätys
aamupuuro
lounas
päiväunet
välipala
päivällinen
iltapuuro
nukkumaan

Jos ennen oli helppo ennustaa tulevan päivän rytmi, niin nykyään se on entistä helpompaa. Tottakai mukaan mahtuu päiviä, jolloin mikään ei onnistu, mutta koen rytmityksen auttavan myös näihin päiviin.

Lapsentahtisuus ei olisi meillä toiminut ollenkaan. Muutenkin koen, että varsinkin kaksosten kanssa lapsen tahtiin päivän rytmittäminen olisi ollut todella kuormittavaa. Yhden lapsen kanssa olisin luultavimmin kuitenkin noudattanut lapsen omaa rytmiä vauva-aikana. Mutta ruoka-ajoista on mielestäni tärkeä pitää kiinni, joten lapsen kasvaessa rytmitys olisi myös yhden lapsen kanssa paikallaan. Maria Veitolan kolumni viimeisimmässä Vauva -lehdessä sai itseni pohtimaan vielä enemmän arjen rytmityksen merkitystä ja koenkin, että toisille toimii joku muu, mutta meille tämä on toimivin ratkaisu.

Nyt voinkin sanoa, että olen tosi ylpeä! Olen ylpeä siitä, että olen onnistunut saamaan pojille toimivan päivärytmin. Olen ylpeä siitä, että rytmityksen avulla saan suotua myös itselleni sen pienen hetken vapaa-aikaa keskellä päivää. Olen ylpeä pojistani,  jotka ovat sopeutuneet samaan rytmiin. Olen ylpeä myös miehestäni, joka noudattaa asetettua rytmiä. Olen ylpeä siitä, että pojat voi viedä joskus mummilaan hoitoon, ja myös tällöin tietystä rytmistä pidetään kiinni.

Jos arjen rytmittäminen olisi meidän kohdalla jollakin tavoin epäonnistunut tai pojat olisivat eri rytmissä, olisin luultavasti jo lukittuna pehmeään valkoiseen huoneeseen. En silti koe, että meidän tapa olisi ainoa oikea. Tunnen vain itseni sen verran hyvin, että tarvitsen sen hetken hengähdystauon päivän keskelle, jotta jaksan olla paras äiti pojilleni. Zombiäitiä pojat eivät enää koskaan tule tapaamaan!

maanantai 21. lokakuuta 2013

Ja taas on maanantai...

Miten ihmeessä viikonloput menevät nykyään kuin siivillä? Enkä nyt siis tarkoita siivillä perjantaina herkuteltuja hornetteja...Eikö juuri ollutkin se lauantaiaamu, kun oli satanut ensilumi ja aurinko paistoi ihanasti näyttäen taas, kuinka likaiset ikkunat ovat? Tuntuu, ettei taaskaan tehty mitään ihmeellistä koko viikonloppuna, mutta silti ohjelmaa riitti molemmille päiville ihan riittävästi.



Lauantaipäivä meni lähinnä urheillen ja leikkien. Itse olin vatsa-reisi -muokkauksessa aamupäivällä, ja vaikka tehty sarja oli omaan makuuni vähän liian yksitoikkoinen, niin voi että reidet ovat huutaneet sen jälkeen hoosiannaa! Hyvä, että pääsin tänään edes sängystä ylös. Ilmeisesti tylsyydestä huolimatta tehokasta! Illalla käytiin vähän kävelemässä ihanan raikkaassa syysillassa, ja kuinkas ollakaan, saunan ja täyden mahan turvin nukahdin taas vaihteeksi kesken leffan. Koskakohan olisin viimeksi onnistunut pysymään hereillä lopputeksteihin asti..?




Eilen sitten päätettiin aloittaa nukutusprojekti vol 2 eli päikkärit sisällä. Ja täytyy kyllä myöntää, että yllättävän helposti se kävi; Aapo nukahti samantien sänkyyn ja unta riitti pari tuntia. Eino olikin sitten hiukan haastavammalla päällä ja suostui lopulta nukahtamaan reiluksi puoleksi tunniksi rattaisiin kylpyhuoneeseen. Mutta ihan hyvä alku, ja parhaillaan jätkät vetää unta molemmat omissa sängyissään jo reilusti toista tuntia, joten peukut pystyyn, että sama meno jatkuu huomennakin! Syy, miksi poikia on haluttu opettaa sisällä nukkumiseen on se, etteivät he enää talven tullen mitenkään mahdu rattaisiin talvikamppeissa. Myös tuleva päiväkotiura vuoden päästä ja naapurin metelöivät syyslomalaiset ovat syyllisiä tähän ratkaisuun. Tiedän, että sisäpäikkäreistä ollaan montaa mieltä, mutta jokatapauksessa meidän tulee ulkoiltua vähintään kerran päivässä, niin eiköhän pojat raitista ilmaa saa. Ja täytyypä myöntää, että on tässä osittain myös vähän itserakkautta pelissä; jääpähän yhdet pukemisraivarit pois!

Eilen käytiin myös Ideaparkissa etsimässä iskälle uusia kenkiä, talvitakkia ja uusia housuja sekä pojille housuja lauantaina oleviin häihin. Saldo ostoslistalla oleville tuotteille oli täysi nolla, mutta ostettiin me sentään häälahja! On muuten hiukan vaikea keksiä, mitä syyshäihin laittaisi päälle! Miehillä on niin helppoa, sama puku kesät talvet. Mutta luotan siihen, että pojat varastaa huomion, ja kukaan ei kiinnitä huomiota siihen, mitä mulla on päällä :D


Viime viikon aikana ollaan opittu mm. tanssimaan (lue: hytkymään musiikin tahtiin ja sheikkaamaan pyllyä) ja näyttämään kieltä samalla nännättäen sekä innostuttu pihahommista. On myös löydetty kaappi, jossa säilytetään imuria. Kaappi avataan varovasti, kurkataan sisään ja nopeasti  paiskotaan ovi takaisin kiinni. Ja tämä toistetaan satoja kertoja päivässä!

No nyt on kuitenkin taas maanantai ja uusi viikko edessä. Tästä päivästä kun selviää, niin edessä on kolme hyvää päivää, kunnes tulee perjantai. Olen meinaan huomannut, että maanantait ja perjantait ovat pahimpia kiukkupäiviä! Maanantaina kiukuttaa se, että isi on mennyt takaisin töihin, eikä syli olekaan jatkuvasti vapaa, eikä äiti osaa leikkiä yhtään niin hyvin kuin isi. Tiistaina ollaan jo totuttu siihen, että äiti on äiti ja isi tulee iltapäiväulkoilun jälkeen kotiin. Perjantaina sen sijaan ollaan katsottu äitin naamaa jo ihan tarpeeksi eikä sitä kiinnosta katsoa enää yhtään enempää. Isi kotiin ja heti! 

Näin ne viikot vain vierii ja viikonloppua jälleen odotetaan. Silloin onkin luvassa jotain ekstraa, kun mennään lauantaina J-P:n serkun häihin. Koko porukka! :o

perjantai 18. lokakuuta 2013

Minun merkkini

Kiitos 

 
 







torstai 17. lokakuuta 2013

Bad hair day? Not!

Tai jos oli, niin eipä ole enää! Antaa kuvien puhua puolestaan, minä jatkan hiusten hypistelyä :D



ps. nämä on ihanat!!! Mami on onnellinen :)

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Metsolaa

Tarkoitus oli esitellä Lastenmessuilta ostetut ihanat Metsolan bodyt tyylikkäin kuvin. Mutta pari jätkänpätkää päättikin laittaa sormensa peliin. Ja täytyy myöntää, että melkeinpä tuli parempia näin, vai mitä sanotte?

Tähän pyrittiin:


Ja tähän päädyttiin:




Hah tajusinpa muuten, että olipas oiva mainostus Metsolalle! Pojilla sattui olemaan ihan sattumalta Metsolaa päälläkin kuvia otettaessa :D

Niin ja kai huomasitte; sohvat käännetty seinää vasten ja syöttötuolit nostettu pöydälle. Meillä asuu nääs kaksi tulevaa vuorikiipeilijää!

Tarrat pilaa maailman?

Tätä mieltä olin ainakin teini-iässä, kun pienenä oli tullut liimailtua niitä tarroja kaikki paikat täyteen. Kirjoituspöytä, seinät, cd-soitin...kaikista löytyi jokin tarra! Eikä niitä tietenkään enää saanut vuosien päästä irroitettua millään tai jos sai, niin tarran paikalle jäi ällöttävä liimatahra. Nykyisin tarroja tulee liimailtua lähinnä vain kortteihin, ja niihinkin lopulta aika harvoin. Kunnes tapasin uudet sisustusystäväiseni, sisustustarrat!

Tällä hetkellä talonpuolikkaasta löytyy vain tämä yksi tarra meidän makuuhuoneen seinällä, mutta laatikossa odottaa muutama muukin. Hetken aikaa oli jo tarrat pilaa maailman -fiilis, kun tuhlasin kaksi ihanaa Welcome -tarraa eteiseen. Illalla kun tarran laittoi seinään, aamulla se oli jo lattialla. Kävin ostamassa uuden, laitoin seinään ja aamulla se oli lattialla. Siinä vaiheessa olin jo varma, että yhtään ainoata sisustustarraa en enää seinään laita. Mutta kerta kiellon päälle! 

Tätä makuuhuoneen tarraa asettelin seinään varmaan valehtelematta tunnin, mutta kun se sopi tuohon paikkaan täydellisesti, niin pakko se oli siihen saada. Ja olinkin tyytyväinen kun se pysyi hienosti seinässä. Kunnes seuraavana yönä kuului fläp ja tarra tipahti lattialle. Argh! No koska en tosiaan mene siitä, missä aita on matalin ja osta uutta tarraa, päätin liimata tarran seinään! Hah siinä on ja pysyy :D (eihän kerrota J-P:lle..?)


Ja nytpä on muuten selvinnyt sekin, miksi tarrat eivät pysy sitten millään meillä seinässä. Anoppi valaisi eilen, että alle 3kk sitten maalattuihin seiniin ei suositella laitettavan sisustustarroja, koska ne eivät tartu tiukasti kiinni. Huomattu! Ja jos osaisin harrastaa yhtään luetunymmärtämistä, lukeehan se noissa tarrapaketeissa. Että näin...

maanantai 14. lokakuuta 2013

Reissussa rähjääntyneet

Kyllä niin huomaa, mikä päivä tänään on. Maanantai! Koko viikonloppu on menty edestakaisin paikasta toiseen, niin tänään ei olla kyllä jaksettu tehdä yhtään mitään. Jos nyt sentään iltapäivällä mentäisiin vähän ulkoilemaan, kun aurinkokin paistaa niin ihanasti (tai no miten sen nyt ottaa, pölyä pölyä...). No mutta, perjantaina siis lähdettiin liikenteeseen J-P:n päästyä töistä ja ensimmäinen pysäkki oli minun vanhempieni luona, jossa oltiinkin sitten yötä. Lauantaiaamusta startattiin taas auto ja painettiin anoppilaan, jonne heitin poitsut ja iskän, ja itse jatkoin matkaa Turkuun. Ja mitäpä muutakaan tekemään kuin taklaamaan mummoja Hulluille päiville siskoni kanssa.


Sain luvan olla niin kauan kuin huvittaa, ja tulihan siellä kulutettua aikaa. Ja rahaa. Ei siellä taaskaan ollut mitään niin kovin ihmeellistä, mutta aina sitä jotenkin hullaantuu niistä keltasista lapuista :/ Pojille löytyi Benettonin paidat ja itselleni legginssit, ripsiväri ja rintsikoita. Yksi joululahja, Vanishia, mausteita, mehua ja J-P:lle yksi paita, joka kuitenkin lähti palautukseen. No myönnetään, piipahdettiin me muuallakin ja löysin sen kaulahuivin, mitä haikailin tässä joskus. Se nyt tosin on täysin kriteerien vastainen (100% akryyliä eikä edes tuubi), mutta kun se oli niin täydellisen pehmeä ja sinisen sävykin mätsäsi pipoon. Voi miksei Tampereella ole Zaraa..?


 Lauantai-ilta kuluikin kummipojan synttäreillä, josta päätimme kuitenkin lähteä vielä ajamaan takaisin kotiin, kun sunnuntaille oli jo niin paljon ohjelmaa sovittuna. Pojat nukahtivat taas autoon ja siirto sänkyihin onnistui täydellisesti, joten ihan hyvä päätös oli lähteä vielä illalla ajamaan. Ilmeisesti reissaaminen otti sen verran koville, että sunnuntaiaamuna ensimmäinen jätkä parkaisi vasta puoli kymmeneltä! Itsekin ihan pelästyin, kun kello näyttikin 09:25. Enpä muista, koska viimeksi oltaisiin nukuttu koko poppoo näin pitkään.


Puolilta päivin siskoni tuli päiväreissulle ja J-P lähti pelaamaan jääkiekkoa. Kun pojat heräsivät päiväunilta, lähdettiin Maisan ja poikien kanssa Lastenmessuille Pirkkahalliin. Aika vähäisesti oli näytteilleasettajia, mutta silti messut oli kyllä käymisen arvoinen, sillä mukaan lähti kaksi aivan superihanaa Metsolan bodya sekä Plaston lumilapiot pojille. Messuilla olisi ollut kaikennäköistä ohjelmaa (HopLoppia, esiintyjiä...), mutta meidän pojat oli kyllä vielä liian pieniä näihin rientoihin. Yllättävän hyvin pojat kuitenkin jaksoivat rattaissa istuskella sen pari tuntia, mitä messuilla kierreltiin.


Illalla paistettiin vielä lettuja poikien nukahdettua ja juoruiltiin vähän kaikesta.


Oli kyllä ehkä vähän liikaa ohjelmaa tälle yhdelle viikonlopulle, mutta toisaalta ihan kiva viettää viikonloppua välillä näinkin. Ehtii sitä taas kotoilla ensi viikonloppuna! Tällä viikolla ohjelmassa on mm. lastenvaatekutsut sekä tämä äiti pääsee taas pitkästä aikaa kampaajalle. Voi torstai tule jo pian!
ps. Onko täällä muita maanantain vihaajia?

perjantai 11. lokakuuta 2013

Meidän arkea

05:40 joku parkaisee poikien huoneessa, joten löntystän kurkkaamaan silmät unihiekkaa täynnä. Eino pomppii sängyssään, joten siirrään hänet meidän sänkyyn ja käyn hakemassa maitopullon. Uni jatkuu itse kullakin.

06:15 soittaa isin kello. Torkkua vaan, ei jaksa vielä nousta (liukuvan työajan etu/haitta..?)

07:35 joku läimii naamaani ja hihittelee vieressä. On siis aamu. Isikin on jossain välissä ehtinyt häippästä töihin. Mennään herättämään Aapo omasta sängystään. Laitan Einon vielä hetkeksi omaan sänkyyn, avaan verhot ja annan parit lelut pojille. Käyn tässä välissä vessassa ja vaihtamassa itselleni päivävaatteet. Otan myös pojille vaatteet mukaan alakertaan.



07:45 ollaan siirrytty alakertaan. Ulkona sataa taas vettä, mutta tänään on kyllä ihan pakko päästä ulos! Koko alkuviikko sisätiloissa alkaa näkyä kaikkien naamasta...Laitan pojille puuron mikroon ja lataan kahvinkeittimen. Vaihdetaan vaipat ja päivävaatteet, ja odotellaan puuron jäähtymistä. Syön itse nopeasti mysliä aamupalaksi ja huuhtelen aamuöisen pullon.


08:15 puuro on jäähtynyt ja syödään paapaa (eli aamupalaa). Pojat vetäisee yli puoli litraa puuroa kuin mitkäkin eläimet samalla leikkien lusikoilla. Syömisen jälkeen pojat istuskelee hetken tuoleissa ja minä hääräilen keittiössä. Kun pojat siirtyy leikkimään lattialle, juon itse aamukahvin ja syön ruisleipää. Haaskalinnut saapuvat, joten puolet leivästä menee parempiin suihin. Vaikka äsken syötiin puuroa ihan tolkuton määrä, niin leipää mahtuu aina! Aamupalojen jälkeen ohjelmassa on keittiön siivousta, tiskikoneen tyhjennystä ja täyttöä, ruoanlaittoa, hassuttelua, piiloleikkiä, vaipanvaihtoa, pyykkäämistä, halauksia, pari kolhua, pallonheittoa ja legopalikoita. Tässä välissä käyn myös yleensä laittamassa oman naamani kuntoon sekä kampaamassa hiukset.




9:50 maitohörpyt



11:15 päiväruoan aika! Tänään lounas on niinkin mielikuvituksellista kuin peruna-porkkanamuusia ja broileria. Jälkkäriksi vähän raejuustoa.


11:45 maha on täynnä ja väsyttää. Vaihdetaan vaipat ja puetaan päälle. Laitan pojat rattaisiin ja uni tulee jo matkalla postilaatikolle. Syön itse eilisestä riisistä värkkäämääni tonnikalasalaattia ja keitän kahvit. Siirrän osan pyykeistä kuivausrumpuun ja osan kuivumaan telineeseen. Katson koneelta eilisen Uusi Päivä -jakson, kirjoittelen blogiin ja otan relaa. Joku ääliö lehtimuija soittaa.



13:30 Eino herää päiväunilta. Otetaan vähän äiti-poika laatuaikaa ja Eino juo maitoa. Luetaan kirjaa, viikataan kuivat pyykit ja odotellaan Aapon heräämistä.



14:15 Aapo herää, juo maitoa ja leikit jatkuu. Itse lueskelen vähän posteja.

14:45 välipalaksi syödään tänään purkillinen maitorahkaa, kaksi purkkia pilttiä ja vähän närpitään leipää (juu meidän pojat on kovia syömään...). Kun on syöty, uhmataan sadepilviä ja lähdetään ulkoilemaan. Viedään postilaatikkoon pari kirjettä ja touhuillaan pihalla.





16:20 isi tulee töistä kotiin ja laitan meille kaikille ruoaksi makaronia ja jauhelihakastiketta (tänään oli tosi tylsä päivä ruokien suhteen...). Pojat on isin kimpussa, joten ruoanlaitto sujuu ilman apukäsiä.


17:00 syödään iltaruokaa. Isi syöttää poikia, joten itse saan syödä kerrankin rauhassa ja koko annoksen yksin.

Leikitään, leikitään, leikitään...



19:15 iltapalaksi pojat syö taas puuroa koko lautasellisen. Päälle maitohörpyt ja sitten iltatoimille.

19:50 ollaan jo sängyssä ja valmiita nukkumaan. Pusut, tutit ja unta kaaliin.

20:10 lastenhuone hiljenee ja oma aika alkaa alakerran siivouksella. Lelut laatikoihin, tiskit koneeseen ja ruokalaput likoomaan. Sytyttelen vähän kynttilöitä ja laitan iltapalaa.




22:30 menen itse yläkertaan katsomaan telkkaria ja nukahdan jossakin vaiheessa. J-P jää vielä alakertaan tekemään opiskelujuttujaan.

Tänään oli kiva päivä :)

Näin meidän arki aika pitkälti sujuu. Tietysti päivien ohjelma vaihtelee, mutta pääsääntöisesti tällä kuviolla mennään. Olen aika tarkka siitä, että ruoka-ajat pitävät touhuista huolimatta ja päiväunille mennään aina lähes samaan aikaan. Organisointia, rutiineja ja rakkautta ♥

ps. tänään laitetaan taas karavaani liikkeelle ja suunnataan auton nokka kohti Turkua. Huomenna on luvassa vähän hulluttelua ja kummipojan synttäreitä. Ei se voi millään täyttää jo 7 vuotta?!