maanantai 30. syyskuuta 2013

Joka ilta kun lamppu sammuu...

...ja saapuu oikea yö. Tai sitten ei.

Meidän pojat ovat olleet aina tosi työläitä nukutettavia. Varsinkin jos tiettyyn rutiiniin tulee muutosta, seuraukset kantavat tosi pitkälle. Jo vauva-ajasta lähtien poikia on iltaisin hyssytelty ja sylitelty uneen, joinakin aikoina tätä saattoi kestää monta tuntia. Koliikkia pojilla ei ollut, mutta iltakiukkua on kyllä harrastettu koko pieni ikä. Kolmen kuukauden iästä lähtien pojat nukkuivat kahdet päiväunet, ja luonnollisesti tämä myös pidensi valveillaoloaikaa. Mitä lähemmäs yhden vuoden ikää tultiin, sitä vaikeampaa yöunille nukuttamisesta tuli.

Kahdeksan kuukauden iässä pojat siirrettiin omaan huoneeseen. Asuimme tuolloin kolmiossa, joten iskä joutui luopumaan työhuoneestaan, ja meidän makuuhuone muuttui makuuhuone-työhuone-varasto -kombinaatioksi. Olen kyllä silti ikuisesti onnellinen, että tämä tehtiin! Oma yöuneni parani huomattavasti, kun en enää heräillyt jokaiseen kyljen kääntämiseen, mutta kuitenkin kuulin selvästi jos oli hätä. Samaan syssyyn lopetettiin myös yömaidon antaminen. Tästä lähtien yöt alkoivat mennä ei hyvin, mutta paremmin. Nukuttaminen sen sijaan jatkui entistä vaikeampana.



Muutama kuukausi mentiin taktiikalla, jossa minä nukutin Aapon omaan sänkyynsä maitopullolle ja J-P hyssytteli Einon meidän sängyssämme uneen. Kun molemmat olivat nukahtaneet, siirrettiin Eino omaan sänkyynsä. Ihan älyttömän typerää, näin jälkikäteen ajateltuna! Mutta siinä tilanteessa ei ollut paljon vaihtoehtoja, kun ei enää millään jaksanut sylissäkään poikia kantaa useita tunteja.

Kokonaisia öitä pojat alkoivat nukkua samoihin aikoihin kuin siirto omaan huoneeseen tehtiin. Tai lasken koko yöksi sen, että aamuyöstä herätään kerran. Aamut tosin aikaistuivat reippaasti, välillä herättiin jo ennen kuutta kukkumaan eikä tietoakaan väsymyksestä. Ensimmäinen takapakki otettiin heinäkuun alussa, kun kärsimme sen surullisen kuuluisan vatsataudin. Rytmi meni aivan sekaisin, ja normaalitilaan pääseminen kesti parisen viikkoa. Kunnes tuli muutto.

Muutimme tänne talonpuolikkaaseen poikien ollessa 11 kuukauden ikäisiä. Yläkerrassa sijaitsee nyt molemmat makuuhuoneet, meidän ja poikien, joten yläkerta on rauhoitettu vain nukkumiseen. Mutta sama meno jatkui edelleen, ei nukahdeta sitten millään! Tähän asti poikia oli siis nukutettu erikseen, joten siihen tarvittiin aina kaksi. Kunnes tuli se ilta, jota olin pelännyt jo valmiiksi: J-P ei ollutkaan kotona auttamassa! Jotenkin ihmeellisesti sain kuitenkin molemmat pojat nukahtamaan omiin sänkyihinsä ja tein päätöksen, että enää poikia ei nukuteta erikseen. Väkisinkin tulee iltoja, että toinen meistä ei ole kotona, joten asiaan oli tultava muutos. Illat jatkuivat siihen tyyliin, että istuin/istuimme poikien sänkyjen vieressä ja silittelimme poitsut uneen. Huomattavasti helpompaa kuin hyssyttely, mutta aikaavievää. Poikkeuksetta tällä tyylillä nukuttamiseen meni vähintään tunti, yleensä enemmän.


Hieman ennen yhden vuoden ikää siirryimme yksien päiväunien taktiikkaan, ja kuinkas ollakaan, nukuttaminen alkoi pikkuhiljaa muuttua nukahtamiseksi. Eräs ilta sanoin J-P:lle, että joko lähtee ulos lenkille tai laittaa kuulosuojaimet päähän, nyt aloitetaan unikoulu. Aapolta jätettiin unimaito pois, sällit laitettiin sänkyihinsä, itkuhälyttimestä unibiisit soimaan ja valot pois. Kaksi ensimmäistä iltaa oli kurkku suorana huutamista, sängyssä pomppimista ja lopulta hyssyttelyä. Joka ilta kävin entistä vähemmän huoneessa silittelemässä, kunnes eräänä iltana Aapo nukahti alle vartissa sänkyynsä ilman maitoa tai minua. Meni pari iltaa, niin Einokin nukahti itsekseen.

Jopa aamuisin nukutaan pidempään tällä menolla! Pojat heräävät melkeinpä säännöllisesti joka yö noin klo 05-06. Olisivat ihan pirteitä heräämään, mutta kun juovat pullollisen maitoa, niin unta riittää vielä pariksi tunniksi. Yleensä jompikumpi tulee tässä vaiheessa meidän väliin jatkamaan unia, useimmiten Eino. Mutta siis uskokaa: meillä nukutaan lähes joka yö 20.00-05.00 putkeen ilman heräilyjä! Miksei me tehty tätä jo aiemmin?!

Ettei elämä olisi liian ruusuista, näin ei tosiaan tapahdu joka ilta. Vähintään kerran viikossa on silti pakko vetää ihan järkyttävät itkupotkuhuutoraivarit ennen nukkumaanmenoa, jolloin itsekseen nukahtaminen ei onnistu. Välillä öisin saatetaan heräillä moneenkin otteeseen, mutta silti. Huomattava parannus entiseen, vaikkakin edelleen pojat vaativat juuri minut tähän nukahtamis -showhun, eli kotona on oltava joka ilta klo 19.30 laittamassa sällit sänkyyn. Iltamenot ovat siis osaltani ohi, kunnes pojille kelpaa iskänkin nukahtamisseura.

 
Tämä täältä


ps. Kirjoittelin tätä tekstiä iltapäivällä ja voin kertoa, ettei ainakaan tänään mennyt niinkuin elokuvissa. Istuin poikien sänkyjen vieressä 45 minuuttia pitäen sällejä kädestä. Että näin tänään.

3 kommenttia:

  1. Hyvä kuulla että menee hyvin :) Meillä oli todella uniongelmaiset vauvat (herätyksi yhteensä 10-20 kertaa 9kk asti). Kaikki tutkittiin (johtuuko maidosvasta, allergiasta, refluksita (?)) käytiin moneen otteeseen vyöhyketerapiassa ja vaikka missä. Oltas saatu 6kk ikäisenä lähete sairaalan unikouluun, mutten halunnut. 9kk ikäisinä mummo (pitänyt sairaalan unokouluja) piti unikoulut pojille. Sen jälkeen meilläkin nukutaan hyvin. Iltanukuteta ei enää ollenkaan (9kk jälkeen) Pullot, tutit, pusut, sänkyyn, soittarasian päälle ja sinne he nukahtavat :) Joskus pitää käydä laittamassa heitä pitkäleen, mutta ovat oppineet, että palvelua ei tule (esim. silittelyä) Karua, mutta meillä on toiminut ja ah me ollaan tästä NIIN onnellisia :D

    VastaaPoista
  2. Nauratti ääneen, että äitinä sitä kyllä ihan oikeesti lahoaa pää ja kaikki unohtuu. Meillä oli kesällä noin 1kk kauheeta säätämistä lapsien nukkumaan laittaminen,. ukot kokeilivat kaiken mitä keksivät, kakkivat tahallaan, oksentelivat yms.. Siis ihan mielenosoitukseksi! kekseliäitä poikia! Ja mie melkein unohdin koko jutun :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah eikä :D meillä tää on onneks vasta siinä asteella et heitetään tutti, peitto ja rätti lattialle ja sit kuuluu 'äitiiiiiiii'...meillä tuttia syödään siis vain öisin ja päikkäreillä, joten ne osaa yhdistää sen jo nukkumiseen.

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!