tiistai 30. heinäkuuta 2013

Sillalla


Siellä se nyt roikkuu. Laukonsillalla. Avaimet jossakin päin Ratinan suvantoa. Lukossa ollaan :)

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Kenkäostoksilla

Tänään käytiin poikien kanssa päivällä Prismassa vähän kenkäostoksilla. Oli pakko lähteä evakkoon täältä saunasta, ja tunnetusti Prismassa on ihanan viileää, niin sinne suunnattiin. Ja oli meillä oikeasti ihan asiaakin sinne, sillä oli aika ostaa pojille ihkaensimmäiset kengät!

Joku siellä jo himoitsee kenkiänsä :)

Ollaan pystytty kesän takia pitkittämään kenkien ostoa näinkin pitkälle, sillä lämpimillä keleillä ollaan oltu ulkona ihan paljasvarpasin ja hieman viileämmilla keleillä jalassa ovat olleet sukat tai tossukat. Nyt kun pojat ovat alkaneet seisomaan ilman tukea ja tuen kanssa kävellään ihan kauheaa vauhtia, niin oli jo aikakin satsata kenkiin. Olen jo monesti aiemmin ihastellut näitä KangaRoosin pikkutennareita Sokoksella, ja kerran huomasin, että niitä löytyy myös Prismasta hiukan edullisemmin. Sen verran isojalkasia pojat ovat (isäänsä tulleet, allekirjoittaneen koko on nimittäin 36...), että ensimmäisistä kengistä piti ottaa jo koko 21!

Kengät on tosi tukevat ja materiaali laadukkaan oloista. Ja ensikengiksi näiden pitäisi olla tosi hyvät! Alunperin suunnittelin pojille Kavatin nauhakenkiä, mutta ensinnäkin niistä ei tunnu saavan kokoja tällä hetkellä mistään, ainakaan järkevään hintaan. Ja toiseksi, pojat kyllä söisi ne nauhat samantien, joten tarrat oli aikalailla ehdoton. Juu kyllä, pojat syö naruja! Tai lähinnä imeskelee. Varsinkin iskän salishortsien nauhat on ihan ykkössuosikit (yök!).

Isoveli merkkasi (=maistoi) heti valkoiset kengät, joten pikku-sintti sai nuo siniset. Ensin ei meinattu sitten millään lähteä kävelemään kengät jalassa, saatika seistä niillä, mutta hetken päästä vauhti oli ennallaan. Kävelykärryt menivät hetkeksi pannaan alkuviikosta, koska isoveli alkoi tekemään niillä ihan hurjia temppuja. Mutta nyt kyytiä saavat milloin syöttötuolit, milloin lepakkotuoli. Niin ja uusin villitys on ehdottomasti uunin alaluukussa (siellä missä peltejä säilytetään) istuminen :D

Voi apua, mitä kaikkea ne talonpuolikkaassa keksiikään!

Sainpas!

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Muhkuja...

...tai ainakin melkein. Tänään aamulla tuli leivottua taas vaihteen vuoksi peltileipää, ruutusämpylöitä tai miksi niitä nyt haluaakaan kutsua. Hyviä sellaisia joka tapauksessa! Tällä kertaa tein ihan basic-version ilman sen suurempia virityksiä. Toisinaan taikinan joukkoon tulee laitettua juustoa, porkkanaa, eri siemeniä, kaurahiutaleita tai mitä mieleen juolahtaa. Ja yleensä useimmiten tuleekin juuri leivottua tätä helpotettua versiota sämpylöistä, sillä sattuneesta syystä ei oikein tahdo enää löytyä aikaa sämpylöiden pyörittelyyn. Taikina pellille ja that's it!


Olen tosi tosi huono seuraamaan mitään tiettyä ohjetta ja määriä, mutta tässä suurin piirtein, mitä taikinaan laitoin.

5dl maitoa
0,5 dl rypsiöljyä
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1 pss kuivahiivaa
epämääräinen määrä sämpyläjauhoja
epämääräinen määrä vehnäjauhoja

Sitten kohotetaan taikinaa liinan alla noin tunnin verran, jonka jälkeen se painellaan pellille. Tässä välissä on ihan kätevää painaa veitsellä tai esim. pizzaleikkurilla ruudukko taikinan päälle. Taas kohotetaan puolesta tunnista tuntiin. Ja paistumaan uunin alatasolle 225 asteeseen noin 15-20 minuutiksi. Nam!


Ps. Uuniin kannattaa laittaa vesiastia (uunin kestävä ;)), niin kuoresta tulee ihanan rapea!

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Muutto lähestyy


Nyt alkaa olla maalaushommat tehtynä talonpuolikkaassa ja tapettia on vedetty seinään! Ollaanpa viety jo parit kassitkin sinne. Hiukan on vielä tekemistä ennen kuin päästään kunnolla muuttohommiin; listoja paikoilleen, siivoamista ja sellaista. Mutta kyllä se muutto sieltä lähestyy! :)

Se on muuten jännä, miten paljon pelkkä valkoisella maalaaminen vaikuttaa asunnon tunnelmaan! Talonpuolikas näyttää jo nyt paljon raikkaammalta ja puhtaammalta, ja ennen kaikkea meidän näköiseltä. Vielä olisi tarkoitus vaihtaa keittiön välitilaan lasi laattojen tilalle sekä vetimet menevät vaihtoon. Pienillä jutuilla saa yllättävän paljon muutettua yleisilmettä! Suurin muutos, ja onnistunein sellainen, on ollut portaiden maalaaminen männynvärisestä helmenharmaaksi. Vaikka J-P sanoikin, että oli melkoisen työlästä hommaa, niin mielestäni se on ollut kyllä kaiken sen arvoista. Harmittaa vain näin jälkeenpäin, ettei tullut otettua kuvaa portaista entisessä kuosissaan.

Viikonloppuna käytiin vähän Ikeassa ostamassa pikkusälää (koukkuja, lamppuja yms..) ja tietysti vähän materialismihaaveilemassa. Pojatkin viihtyivät niin kauan hyvin, kunnes äiti jäi jahkailemaan lampunvarjostimia. Mutta kunhan sai vähän välipalaa ja iskäkin kahvia, niin johan jaksoi taas eteenpäin! Niin ja tietysti must have -lihapullatkin tuli syötyä :) Vaikka J-P vähän pilkkaakin välillä Ikeaa ja sitä, miten meidän kodista ei enää muuta löydykään, niin täytyy kyllä senkin myöntää, että koskaan ei ole tullut hutiostosta sieltä ja kaikki kalusteet ovat ainakin tähän asti säilyneet ehjinä ja laadukkaina.

Loppuun vielä vähän maistiaisia remontin keskeltä:



torstai 18. heinäkuuta 2013

Mansikkakakkua!

Tehtailin eilisen hääpäivämme kunniaksi kesän ensimmäisen (ja ehkä myös viimeisen) mansikkakakun! Normaalisti me ei olla kauhean kovia kakkuihmisiä, varsinkin kermakakut ei oikein tahdo kummallekaan maistua, mutta täytyy sitä kerran kesässä syödä mansikkakakkua. Pohjan tein ihan peruskakkupohjan ohjeella ja väliin laitoin kerma-tuorejuusto -seosta sekä mansikoita. Pelkäsin, että pelkällä kermalla tulee äkkiä liian makeaa, joten yritin tasapainottaa sitä tuolla tuorejuustolla. Täytyy myöntää, että aika hyvin onnistuin! Ja näytti se kakku aika hyvin J-P:llekin maistuvan ;)


Hääpäivän kunniaksi J-P piti remontista vapaapäivän ja käytiin koko porukalla syömässä Hullussa Porossa. Oli kyllä niin runsas lounaspöytä ja hyvää ruokaa, että melkein veti vertoja laivabuffetille! Sen jälkeen käytiin vähän kiertelemässä kauppoja ja loppupäivä otettiin rennosti kotona kakkua syöden. Pojatkin oli tosi vekkulilla tuulella ja varsinkin pikku-sintillä juttua riittää. Joku kun vielä ymmärtäisi mitä hän yrittää selittää. :)

Tälle päivälle olin suunnitellut meille poikien kanssa sisustushaaveilureissua Kodin Ykköseen, mutta eilisestä kävelystä pitkin kaupunkia väsyneet jalat sekä synkät pilvet taitavat pitää meidät ihan vain kotosalla. Mutta onneksi jääkaapissa on vielä kakkua jäljellä!


keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Niin maanantai...

Voihan maanantain kirous...Pojat heräilee yöllä vähän väliä. Äiti ei saa nukuttua. On kuuma. Vaippa falskaa. Maito on loppu. Päiväunia nukutaan yhteensä alle tunti. Kaikkia kiukuttaa. Paitsi itse sankareita. Pojilla riittää virtaa. Äitillä ei. Ruoka palaa pohjaan. Parkkisakko erääntyy. Liikaa kahvia. Perus-maanantai.


Mikään ei kuvaa tätä viikon aloitusta paremmin kuin tämä magneetti. Mistä lie joskus löytynyt (kauppahallista?), mutta pakko se oli ostaa. Se on vain niin totta!


lauantai 13. heinäkuuta 2013

Ihan pihalla!

Viime päivät tai oikeastaan koko viikko on mennyt ulkona ollessa. Ja mikäs siinä, kun on ollut niin mahtavat ilmat! Pojat viihtyy hyvin rattaissa ja seurailee maailmanmenoa, joten äiti on saanut vähän kierrellä kauppojakin. Tosin enpä ole löytänyt mitään, jos toriherneitä ja -mansikoita ei lasketa. Itselleni en osaa enää mitään ostella, viime aikoina on tullut ostettua lähinnä pojille. Ihme juttu! No, mutta jossain vaiheessa iltapäivästä iskee poitsuille väsymys, ja silloin ollaankin pysähdytty johonkin puistoon pikku-unille.



Päikkäreiden aikana äitikin saa vähän relata ja nauttia auringosta! Niin ja olen muuten samalla värkännyt jotakin kivaa ja ekologista, mutta ehken paljasta enempää. Kerron kun on valmista.. :)




J-P on aloitellut talonpuolikkaassa jo pientä pintaremonttia. En malta odottaa, että päästään muuttamaan!

torstai 11. heinäkuuta 2013

Materialismirakkautta osa 1

Kuva kertoo kaiken, eikö? Tuo Marimekon teepannu on vain jotain niin täydellistä! Mustaa, valkoista, puuta ja ehkä yksi maailman kauneimmista muodoista. Mitä muuta esineeltä voisi vaatia? Eivätkä Fokus-tarjotin tai raitapurkkikaan kovin kauas teepannusta jää. Näissä Marimekon astioissa on vain sitä jotain, mikä sytyttää. 

Marimekko-ihastus on syntynyt varmaankin jo lapsuudessa Mummilan Unikkoverhoista ja Peikonlehtipöytäliinasta. Marimekon selkeät muodot, tietty yksinkertaisuus ja värien käyttö ovat myös päälinjoja omassa sisutuksessani. Ehkä kuitenkin poislukien värit; aika pitkältä mustaa, valkoista ja harmaata löytyy meidän kodista, höystettynä muutamalla kausivärillä. Ensimmäinen isompi hankinta omasta pussistani ovat olleet siniharmaat Unikkoverhot, ja nykyään meidän kodista löytyy enempi tai vähempi Marimekkoa eri tekstiileistä. Unohtamatta ihania Siirtolapuutarha-astioita! Yksi suurimmista materialismirakkauteni kohteista on Tuuli-kankainen lepakkotuoli, mutta siitä lisää myöhemmin!

Niin ja paljastettakoon, että teepannu tulee tuskin koskaan täyttämään todellista käyttötarkoitustaan ;)

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Tästä se vihdoin alkaa!

Millä tavalla blogi olisi parasta aloittaa? Esittelemällä itseni? Kertomalla miksi aloitan blogin kirjoittamisen? Onko loppupeleissä oikeaa tapaa aloittaa blogi? Sovitaan vain, että blogi alkaa tästä :)


Olen jo pidemmän aikaa suunnitellut oman blogin aloittamista ja syitä on ollut useita: muutto pieneltä kotipaikkakunnalta kaupunkiin ja opiskeluiden aloittaminen (jo 6 vuotta sitten!), armeijaleskenä oleminen (5 vuotta sitten!), häiden suunnittelu (3 vuotta sitten!), kaksospoikien odotus ja syntymä vuosi sitten...Eli monesta aiheesta olisi jo voinut blogin aloittaa, mutta omaa laiskuuttani en ole saanut aikaiseksi. Hävettää myöntää!

Mutta nyt. Nyt sen aloitan! Sillä seuraava suurempi elämänmuutos on käsillä; muutto kaupungin vilinästä OMAAN kotiin. Uudet maisemat, uudet ihmiset ja ennen kaikkea uudet neliöt, joita pääsee sisustamaan! Blogi tuleekin suurimmilta osin keskittymään yksinkertaisesti meidän elämään uusissa ympyröissä. Sisustusta, leivontaa, lasten kanssa touhuamista, materialismionnea sekä paljon muuta.

Tervetuloa lukemaan!